Vaikeita sanoja

Kesän hiljaisuus päättyi lokakuun viimeisellä viikolla kun postiluukusta tipahti elokuun lopulla päivätty tiedote. Tiukkaa asiaa puolikkaan A4:n verran täynnänsä vaikeita sanoja.

Tärkein eli 'ryhmäkorjaushanke' ei heti avautunut eläkeläiselle, mutta onpa tässä aikaa googlailla selityksiä. Ja löytyyhän niitä, on tehty graduja, diplomitöitä ja selvityksiä. Jokunen hankekin mainitaan.
Kovasti hehkutetaan kustannustehokkuutta, kun useamman taloyhtiön ryhmänä saadaan isommat määräalennukset, pienemmät yleiskustannukset ja säästöt työmaiden käynnistämisessä. Hieman varmaan ensimmäisenä kohteeksi johtuvaa taloyhtiötä pelottaa säästö, joka syntyy urakoitsijan henkilöstön oppimisesta työn aikana. Sen voi kyllä uskoa että hallitus ja isännöitsijä pääsevät helpommalla jos saavat palkattua kokeneen ammattilaisen projektin johtoon.

Kiinteistölehti 5/2017 kertoo noista hurskaista toiveista mutta paras kohta on tämä:

”Ryhmäkorjauksessa voidaan panostaa normaalia enemmän asukasviestintään, osakasmuutosten hallittuun toteuttamiseen ja muuhun asiakaspalveluun. Ammattimaisen viestinnän avulla osakkaat ja asukkaat saavat alusta lähtien luotettavaa tietoa hankkeiden vaikutuksista asumisen kustannuksiin ja arkeen.”

Meidän kohdalla ryhmätyö tarkoittaa seitsemän suurin piirtein yhtä aikaa sen yhden grynderin samaan paikkaan rakentaman talon taloyhtiöiden yhteistyötä. Näillä taloyhtiöillä on ilmeisesti kaikilla kutakuinkin samansuuntainen hankesuunnitelma linjastosaneerausta varten. Eli kaikki menevät perinteisin menetelmin, ja hyvä niin koska ainakin tuo urakoitsijan oppiminen vaarantuisi jos joku poikkeaisi linjasta.

Kesällä on saatu koottua hanketyöryhmä, jossa on sen seitsemän puheenjohtajaa ja yhdestä seitsemään isännöitsijää. Isännöitsijätiheyttä ei voi tietää kun eri taloyhtiöillä voi olla eri isännöitsijä vaikka sama isännöintiyhteisö isännöikin. Ryhmä on saanut kilpailutettua ryhmäkorjaushankkeen projektijohtajan ja saanut aloitettua toteutussuunnittelun tekijän kilpailutuksen suunnittelun. Toteutussuunnittelun pitäisi valmistua kesäkuussa 2020, tuloksena on teknisiä suunnitelmia ja kuvauksia urakoitsijan/urakoitsijoiden kilpailutuksen pohjaksi. Osakkaille kerrotaan infotilaisuuksissa kunhan jotain yksityiskohtaista kerrottavaa on. Ja yhtiökokous sitten päättää onko ryhmätyö rautaa myös toteutuksen kilpailuttamisessa.

Sitä odotellessa.

Jaa – ei - poissa tai ainakin useimmat ovat

Kohden putkiremonttia mennään, vaikka jotenkin on hienompaa puhua linjastosaneerauksesta. Tässä on pidetty kolmenlaisia kokouksia: asukasinfoja, ylimääräisiä yhtiökokouksia ja sääntöjen mukainen yhtiökokous.

Meille on infona esitelty hankesuunnitelma ja yhteisesti useammalle peruskorjaukseen suuntaavalle taloyhtiölle rahoitusvaihtoehtoja. Infojen jälkeen porinaa riitti ja varsinkin hankesuunnitelman esittelyssä puheenvuorot singahtelivat rumista kaakeleista ja vääränlaisista vesihanoista ruotsalaisten putkiremontti menetelmiin.

Keväällä pidetyssä yhtiökokouksessa oli edustettuna 1 802 osaketta yhtiön 5.181 osakkeesta eli noin kolmasosa. Yhtiökokous ei käsitellyt putkiremonttia mutta se on tärkeä koska kevään kokouksessa päätetään vastikkeet ja muut maksut, hallituksen jäsenet ja vastuuvapaudet.
Miksi yhtiökokous ei kiinnosta? Vaikka se on kutakuinkin ainoa paikka jossa osakas voi kysellä käsiteltävästä asiasta tarkennuksia ja selityksiä hallitukselta ja isännöitsijältä. Ei tarvitse toimittaa etukäteen kysymyksiä, ei tarvitse perustella kunhan pysyy käsiteltävässä asiassa.
Ehkä kiinnostus yhtiökokoukseen osallistumiseen vähenee rajusti kun muutaman kerran kokee sen kuinka joku osakas ottaa puheenvuoron jostain itselleen tärkeästä asiasta, joka ei kuulu kokouksen esityslistalla oleviin asioihin, eikä ainakaan sillä hetkellä käsittelyssä olevaan asiaan. Siinä syntyy paitsi myötähäpeä, myös tunne siitä että jokaisen pitäisi tehdä kotitehtävät huolellisemmin ennen kokousta.
Jos osakkeenomistaja tahtoo asiansa yhtiökokouksen käsittelyyn, sen pitää olla sellainen josta yhtiökokous voi tehdä päätöksen, se pitää vaatia hallitukselta hyvissä ajoin ja kirjallisesti. Hyvissä ajoin tarkoitta vähintään kuukautta, eli sitä että asia saadaan kokouskutsuun. Adresseja ei tarvitse kerätä, mutta asian pitää olla yhtiökokouksen päätettävissä ja esityslistalla.

LVIS peruskorjauksen tiimoilta on pidetty kaksi ylimääräistä yhtiökokousta. Osakkeenomistajien vaatimuksesta voidaan ylimääräinen yhtiökokous pitää, jos asia on tarkasti määritelty ja 10% osakkeista sitä vaatii. Mutta nämä ylimääräiset kokoukset ovat hallituksen kutsumia.
Ensimmäisen kokouksen asialista oli selkeä: Päätetään LVIS peruskorjauksen hankesuunnittelun aloittamisesta.
Toisen ylimääräisen yhtiökokouksen asialista oli hieman pidempi: Päätetään LVIS- hankkeen toteutussuunnittelun aloittamisesta, LVIS- hankesuunnitelman hyväksymisestä toteutussuunnittelun perustaksi. Hankesuunnitelman hyväksymisestä äänestettiin ja hallituksen suositus meni läpi eli toteutussuunnittelu perustuu ”perinteiseen putkiremonttiin”.
Kokous päätti myös hallituksen valtuutuksesta valita projektipäällikkö ja LVIS- suunnittelutoimistot sekä hallituksen valtuutuksesta nostaa enintään 100 000€ suuruinen pankkilaina teknisen toteutussuunnittelun ja projektipäällikön palkkioiden kattamiseksi.

Kaikki tämä tapahtui ennen kuin lehti puhkesi puuhun. Ja perinteisesti kesällä ei tapahdu mitään, ei Toijalan tällä puolen eikä toisella puolen. Pihaparlamentti on kokoontunut ja pohtinut kaikki kauhukuvat, jokainen osakas on tykönään laskeskellut oletettavaa lainaosuuttaan ja miettinyt mistä rahat kun asumiskustannukset nousevat. Evakkokuukausien pituutta ja ajankohtaa on pohdiskeltu. Ja lujasti uskotaan että hallitus on tehnyt sitä mihin lupa keväällä annettiin: kilpailuttanut teknisen toteutussuunnittelun.